Tästä saatte luettavaksi Carusojen ensimääisen luvun;

Tässä näette Afrìca Caruson, nuoren neidin jonka vanhemmat kuolivat tämän vielä ollessa lapsi. Afrì siirrettiin lastenkotiin odottamaan sijaisvanhempia, joita ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Afrìcan täyttäessä 18 lastenkoti luovutti tälle vanhempiensa perinnön; Suuren tontin ja 4800 simeleonia, jolla tämä pääsisi uuden elämänsä alkuun. Afrì pitää vaaleahiuksisista-, ja hyvänhajuisista miehistä, joista yhden kanssa hän toivoo vielä viettävänsä kultavuosipäiviä. Pahanhajuiset miehet Afrìca kiertää kaukaa.

Kotiuduttuaan hieman Afrìca kolusi pienen jääkaappinsa läpi, ja löysi vain ilmeisesti pahanmakuisen purkkiherkun. "Pakko opetella laittamaan muutakin ruokaa kuin voileipiä" Afrí mutisi juodessaan purkkiherkkua.

Kauaa Afrìcan ei tarvinnut olla yksin. Kuullessaan askelia hökkelinsä ulkopuolelta Afrì riensi heti katsomaan olisiko kukaan mielenkiintoinen sim astellut tontille. Afrìca pettyi hieman huomatessaan että sim olikin vain lehdenkantaja, mutta tervehti tätä kummiskin kohteliaasti.

Afrìca päätti etsiä töitä, koska rahatilanne näytti nollaa ja olisihan se paljon kivempi tuoda ystäviä kylään jos talossa mahtuisi tekemään edes jotain. Afrì päätyi Löysäily uralle.

Myös puutarhan jäsen Titta Turmala kävi tervehtimässä Afrìa, ja kehoitti tätä liittymään puutarhakerhoon. Afrìca kieltäytyi kuitenkin, koska ei ollut ikinä ollut mikään viherpeukalo.

 

Naapureiden tullessa tervehtimään Afrìcaa, tämä jätti heidät kylmäsydämisesti pimpottelemaan ovikelloa itse suunnatessaan stadiin.

Saapuessaan Auringonpaiste puistoon, Afrìn sisäinen pikkulapsi kiljaisi riemusta nähdessään suihkulähteen, johon tämä lähti kiireenvilkaan lisäämään saippuaa.

Pahanteko sai kuitenkin jäädä Afrìn huomatessa tämän komistuksen, joka esitteli itsenä Anssi Jantuseksi.

"Kylläpä sinulla on hienot aurinkolasit!" Afrìca leperteli Anssille. "Mutta miksi pidät niitä näin sateisella ilmalla?"  "Koska se kuuluu imagooni", Anssi vastasi hienoinen itsekehu äänessään.

Raekuuron yllättäessä Afrì joutu lähtemään kotiin nälkäisenä, mutta Anssin puhelinnumeroa rikkaampana.

Kotiin päästyään Afrì huomasi pikaruo'an ilmestyneen jääkaappiin, jonka hän hyvillään valmisti. "No voittaa tämä kyllä purkkiherkut", Afrìca ajatteli.

Syötyään Afrì kaivoi pienestä kirjahyllystään tee-se-itse kirjan, koska ajatteli että miehenkin työ helpottuisi jos ei tarvitsisi kokoajan olla korjaamassa kodinkoneita Afrìcaa varten.

Hieman myöhemmin kimppakyyti tuli hakemaan Afrìn töihin, johon menoa tämä jännitti kovasti. Kuljettajakaan ei auttanut asiaa pysymällä hiljaa koko matkan.

Töistä tullessaan Afrìca meinasi nukahtaa pystyyn, kirjaimellisesti.

Pitkään Afrì ei ehtinyt kun puhelimen ja stereoiden yhdistetty möly herätti tämän.

Puhelimen toisessa päässä paljastui olemaan Anssi joka pyysi Afrìa kaupungille ystäviensä kanssa, johon Afrì suostui ilomielin.

Taksiin astuessaan Afrì ei voinut olla huolestumasta. Lähtihän tämä kuitenkin puolitutun matkaan, ja vielä yöllä!

Stadiin päästyään Afrìca etsi heti käsiinsä Anssin. Vaikka tämä olikin vain puolituttu, Afrì tunsi olevansa turvassa tämän rinnalla.

Ilmeisesti kiinnostus ei ollut vain yksipuolista, Anssi lämpeni kovaa vauhtia Afrìcan iskuyrityksille.

"Onkohan noilla sun kavereilla ihan kaikki kotona?" Afri tenttasi Anssilta tämän hihitellessä takana.

Anssin kavereiiten tanssiessa Afrìca haastoi kyseisen miehen villiin tyynysotaan, jonka voitto näytti kääntyvän Afrìn puoleen.

Afrìn vihjailut olivat vihdoin menneet perille, kun Anssi suuteli tätä hellästi ja ilmeistä päätellen rakastavasti.

Kerran kun Anssi ja Afrìca olivat saaneet toisensa lähelleen, he eivät malttaneet irottaa toisesta millään. Jopa jotkut Anssin ystävistä vaivautuivat tästä tosiseikasta ja häipyivät toiseen huoneesee.

Afrìca päätti häipyä vapaa-ajan ryhmästä ja vislasi kaikki koolle hyvästelläkseen heidät.

 

Noniin, tässä se oli. Kommentteja olisi tosi kiva saada, risut ja ruusut ovat erittäin tervetulleita.