Mulla on ollut aikas paljon kiireitä nyt viimeviikoilla, eli en ole simssiä ehtinyt pahemmin pelata, mutta koitan saada itseäni niskasta kiinni ja ottaa riittävän määrän kuvia tulevana viikonloppuna. Ehkäpä saan lukioiden iloksi jopa uuden osan aikaiseksi. Asiasta kukkaruukkuun, osaisiko joku kertoa miten sukupuun saisi väsättyä? Omat kananaivoni eivät nimittäin vielä ole keksineet miten se tehään. Kiitokset avusta jo nyt.

-Kattyde

Oho, kommenttien määrä ylitti positiivisesti odotukset, joten kiitos kaikille kommentoijille.

Tästä saatte luettavaksi aika isolla viiveellä osan kaksi:

Afrìcan ruoanlaittotaidot vaihtelivat laidasta laitaan. Välillä Afrì osasi laittaa ruokaa kuin huippukokki, mutta valitettavan usein tältä kärventyi ruoat jotka piti paistaa uunissa.

Afrì riemuitsi ylennystään Huoltoaseman myyjäksi ja päätti kutsua sen kunniaksi Anssin kylään.

Anssin nähdessään Afrì ryntäsi heti suutelemaan tätä. Hämmentyneestä ilmeestä huolimatta Anssi ei työntänyt Aftícaa pois.

"Oisi valtavan hienoa rakentaa suuri talo jossa olisi kolme savupiippua!" Anssi valisti Afrìcaa unelmistaan.

"Haluisitko rakentaa sen talon kanssani?" Afrì yritti suostutella Anssia muuttamaan luokseen. "Krhm.. Enpä oikein tiedä", Anssi vastasi.

"Jos kieltäydyt, muutun karmeaksi hirviöksi ja syön sinut!" Afri yritti uhkailla, mutta Anssi ei näyttänyt tajuavan tilanteen vakavuutta.

"Kiltti, kiltti, kiltti", Afrí aneli, eikä Anssi voinut olla vastustamasta niin kaunista pyyntöä, joten tämä lupautui muuttamaan Afrìcan luokse.

Pikaisen remontin jälkeen talon julkisivu näytti tältä.

Eteiseen sijoitettiin tietokone, ja vanha peili joka oli löydetty kirpparilta.

Mkuuhuoneesta tuli vihreä pitkän miettimisen jälkeen, sillä molemmat halusivat erivärisen makuuhuoneen. Anssi sinisen ja Afrìca keltaisen.

Olohuoneessa ja keittiössä päävärinä oli beessi ja ruskean eri sävyt.

Vessasta tuli pieni, mutta sinne mahtui kummiskin kaikki tarpeellinen ja viherkasvi.

Anssin elämäntavoite oli tulla Hulluksi Tiedemieheksi, joten tämä etsi työpaikkaa tiede uralta, mutta yhtään paikkaa ei ollut vapaana.

Anssin etsiessä töitä Afrìca päätti laittaa avomiehelleen ruokaa vaikka olikin huono siinä.

"Öhm.. Anssi, soittaistko palokunnalle?", Afrìca huusi viereisessä huoneessa oleskelevalle miehelle.

"Saathan sammutettua tuon tulipalon?", Afrìca kysyi paikalle saapuneelta palomieheltä, joka vakuutti osaavansa työnsä.

"Kulta, sopisiko jos minä tekisin ruoat tästälähtien?", Anssi ehdotti nolostuneelle Afrìlle.

Anssi jatkoi edelleen työskentelyään Väärentäjänä, kunnes löytäisi töitä tiede uralta.

"Miten noin isoa timanttia jaksaa kantaa sormessaan?", Afrìca ajatteli ääneen, vaikka toivoikin että vielä jonain päivänä Anssi antaisi tälle samanlaisen sormuksen.

Anssin ollessa töissä Afrìlle soitti joku tuntematon nainen joka pyysi Afrìa kaupungille, joka kummiskin kieltäytyi lähtemästä koska kimppakyyti oli juuri tulossa.

Tässä on muuten kasvokuva uudistuneesta Anssista, aurinkolasit heivattiin laatikonpohjalle ja tukkakin sai uutta ilmettä.

Vaikka molemmilla oli paljon työkiireitä, ehtivät he viettää aina pienen hetken yhdessä.

Anssista oli tullut uuden talon myötä siivoushullu, tämä suunnilleen kulki Afrìcan perässä siivoten naisen jälkiä.

Anssilla oli vapaailta, joten kyseinen mies hyödynsi illan shoppailemalla uusia vaatteita.

Vaatteiden lisäksi Anssi osti muutaman lehden, ja yritti olla vaivautumatta takana näkyvän harmaahapsen tuijotuksista.

"Mitä tuon maalauksen kuuluisi esittää?" Anssi mietti. "Omenapäistä naista vai?" Kyllä Anssi, juuri sitä.

Anssin vaihtaessa kauppaa, tämä huomasi kuuluisan hajuvesimerkin ja päätti ostaa yhden hajuvesistä Afrìlle.

"Etkös sinä ollut juuri äsken siinä vaatekaupassa?", Anssi kysyi maksaessaan hajuvettä. Kassaneiti hymyili vain nätisti eikä vastannut Anssin kysymykseen.

"Hei, sinähän olet mukavannäköinen!" Anssi hihkaisi nähdessään naisen-jonka-nimeä-en-juuri-nyt-muista. "Sinusta tulisi oikein hieno puoliso pojalleni" Nainen vain nauroi Anssin intoilulle mutta lupasi pysyä yhteydessä, jos sieltä nyt poika tulisi.

Afrìca oli kieltänyt Anssilta kaikki herkut, mutta Anssilla oli aina jossain pieni varasto suklaata tai sipsejä, joita tämä ahmi Afrìn ollessa töissä.

Anssi oli myös aloittanut kirjoittaa luppoajallaan romaania, johon keksi kokoajan uusia ideoita.

Afrìcalla oli tapana ottaa vaahtokylpy aina töitten jälkeen. Se rentoutti jäykkiö lihaksia ja antoi omaa rauhaa.

Anssi ja Afrìca edistivät suhdettansa yrittämällä saada lapsia, ja kyllähän se tilulilulii ääni kuuluikin.

 

Siinä oli osa kaksi ja kommentit ovat edelleenkin todella toivottuja sillä niitten avulla jaksaa tehdä uusia osia, joten ihmiset: kommentoikaa ja kertokaa mielipiteenne!

Tästä saatte luettavaksi Carusojen ensimääisen luvun;

Tässä näette Afrìca Caruson, nuoren neidin jonka vanhemmat kuolivat tämän vielä ollessa lapsi. Afrì siirrettiin lastenkotiin odottamaan sijaisvanhempia, joita ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Afrìcan täyttäessä 18 lastenkoti luovutti tälle vanhempiensa perinnön; Suuren tontin ja 4800 simeleonia, jolla tämä pääsisi uuden elämänsä alkuun. Afrì pitää vaaleahiuksisista-, ja hyvänhajuisista miehistä, joista yhden kanssa hän toivoo vielä viettävänsä kultavuosipäiviä. Pahanhajuiset miehet Afrìca kiertää kaukaa.

Kotiuduttuaan hieman Afrìca kolusi pienen jääkaappinsa läpi, ja löysi vain ilmeisesti pahanmakuisen purkkiherkun. "Pakko opetella laittamaan muutakin ruokaa kuin voileipiä" Afrí mutisi juodessaan purkkiherkkua.

Kauaa Afrìcan ei tarvinnut olla yksin. Kuullessaan askelia hökkelinsä ulkopuolelta Afrì riensi heti katsomaan olisiko kukaan mielenkiintoinen sim astellut tontille. Afrìca pettyi hieman huomatessaan että sim olikin vain lehdenkantaja, mutta tervehti tätä kummiskin kohteliaasti.

Afrìca päätti etsiä töitä, koska rahatilanne näytti nollaa ja olisihan se paljon kivempi tuoda ystäviä kylään jos talossa mahtuisi tekemään edes jotain. Afrì päätyi Löysäily uralle.

Myös puutarhan jäsen Titta Turmala kävi tervehtimässä Afrìa, ja kehoitti tätä liittymään puutarhakerhoon. Afrìca kieltäytyi kuitenkin, koska ei ollut ikinä ollut mikään viherpeukalo.

 

Naapureiden tullessa tervehtimään Afrìcaa, tämä jätti heidät kylmäsydämisesti pimpottelemaan ovikelloa itse suunnatessaan stadiin.

Saapuessaan Auringonpaiste puistoon, Afrìn sisäinen pikkulapsi kiljaisi riemusta nähdessään suihkulähteen, johon tämä lähti kiireenvilkaan lisäämään saippuaa.

Pahanteko sai kuitenkin jäädä Afrìn huomatessa tämän komistuksen, joka esitteli itsenä Anssi Jantuseksi.

"Kylläpä sinulla on hienot aurinkolasit!" Afrìca leperteli Anssille. "Mutta miksi pidät niitä näin sateisella ilmalla?"  "Koska se kuuluu imagooni", Anssi vastasi hienoinen itsekehu äänessään.

Raekuuron yllättäessä Afrì joutu lähtemään kotiin nälkäisenä, mutta Anssin puhelinnumeroa rikkaampana.

Kotiin päästyään Afrì huomasi pikaruo'an ilmestyneen jääkaappiin, jonka hän hyvillään valmisti. "No voittaa tämä kyllä purkkiherkut", Afrìca ajatteli.

Syötyään Afrì kaivoi pienestä kirjahyllystään tee-se-itse kirjan, koska ajatteli että miehenkin työ helpottuisi jos ei tarvitsisi kokoajan olla korjaamassa kodinkoneita Afrìcaa varten.

Hieman myöhemmin kimppakyyti tuli hakemaan Afrìn töihin, johon menoa tämä jännitti kovasti. Kuljettajakaan ei auttanut asiaa pysymällä hiljaa koko matkan.

Töistä tullessaan Afrìca meinasi nukahtaa pystyyn, kirjaimellisesti.

Pitkään Afrì ei ehtinyt kun puhelimen ja stereoiden yhdistetty möly herätti tämän.

Puhelimen toisessa päässä paljastui olemaan Anssi joka pyysi Afrìa kaupungille ystäviensä kanssa, johon Afrì suostui ilomielin.

Taksiin astuessaan Afrì ei voinut olla huolestumasta. Lähtihän tämä kuitenkin puolitutun matkaan, ja vielä yöllä!

Stadiin päästyään Afrìca etsi heti käsiinsä Anssin. Vaikka tämä olikin vain puolituttu, Afrì tunsi olevansa turvassa tämän rinnalla.

Ilmeisesti kiinnostus ei ollut vain yksipuolista, Anssi lämpeni kovaa vauhtia Afrìcan iskuyrityksille.

"Onkohan noilla sun kavereilla ihan kaikki kotona?" Afri tenttasi Anssilta tämän hihitellessä takana.

Anssin kavereiiten tanssiessa Afrìca haastoi kyseisen miehen villiin tyynysotaan, jonka voitto näytti kääntyvän Afrìn puoleen.

Afrìn vihjailut olivat vihdoin menneet perille, kun Anssi suuteli tätä hellästi ja ilmeistä päätellen rakastavasti.

Kerran kun Anssi ja Afrìca olivat saaneet toisensa lähelleen, he eivät malttaneet irottaa toisesta millään. Jopa jotkut Anssin ystävistä vaivautuivat tästä tosiseikasta ja häipyivät toiseen huoneesee.

Afrìca päätti häipyä vapaa-ajan ryhmästä ja vislasi kaikki koolle hyvästelläkseen heidät.

 

Noniin, tässä se oli. Kommentteja olisi tosi kiva saada, risut ja ruusut ovat erittäin tervetulleita.